109:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

109:5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

109:7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

109:9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

109:13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

109:17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

109:19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

109:20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

109:23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

109:26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

109:27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

109:30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.